Ekologista kompensaatiota on tarjottu ratkaisuksi luontokatoon, joka uhkaa laajasti elinympäristöämme. Suomessa menetelmä on kuitenkin vielä suhteellisen tuntematon, vaikka sana kompensaatio mainitaan yhä useamman yrityksen vastuullisuusstrategiassa. Mistä ekologisessa kompensaatiossa on oikein kyse ja kuinka se toteutetaan onnistuneesti?
Erilaiset päästökompensaatioratkaisut ovat kasvattaneet suosiotaan, kun vaateet kestävälle liiketoiminnalle kasvavat. Organisaatiot, yksilöt ja jopa valtiot voivat hyvittää aiheuttamiaan päästöjä esimerkiksi lisäämällä hiilinieluja oman operatiivisen toimintansa ulkopuolella ja pyrkimällä sitä kautta hiilineutraaliuteen.
Sen sijaan ekologinen kompensaatio on monelle vieraampi käsite. Ekologisella kompensaatiolla pyritään päästöjen hyvittämisen sijaan korvaamaan ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle aiheutuneet haitat. Mikäli esimerkiksi rakennushankkeen myötä elinympäristö kärsii, voidaan vahinko hyvittää parantamalla elinympäristöä muualla. Käsitteellisesti ekologinen kompensaatio muistuttaakin ”saastuttaja maksaa” -periaatetta.
YK:n kestävän kehityksen (Agenda 2030) tavoitteiden mukaisesti Suomi on sitoutunut tavoittelemaan ekosysteemien kokonaisheikentymättömyyttä, eli suojelemaan luonnon monimuotoisuutta. Ekologista kompensaatiota pidetään yhtenä keinona tavoitteen saavuttamiseksi, ja monissa Euroopan valtioissa kompensaatio on jo tärkeä osa ympäristölainsäädäntöä sekä kaavoitus- ja ympäristövaikutusten arvioinnin YVA-prosessia. Suomessa menetelmän laajan mittakaavan soveltamisesta ei ole vielä ennakkotapauksia, eikä prosessia ohjaavaa lainsäädäntöä ole. Parhaillaan valmistelussa on kuitenkin luonnonsuojelulain uudistus, jonka osana ekologista kompensaatiota pilotoidaan ja säädöksiä valmistellaan.
”Kompensaatio on vastuullisen liiketoiminnan trendisana, jonka moni yritys haluaa ottaa omakseen, mutta joka voi pahimmillaan olla tyhjä lupaus ilman todellisia hyötyjä”
Vaikka päämäärä on jalo ja tavoiteltava, vaatii ekologinen kompensaatio organisaatioilta huolellista arviointia ja läpinäkyviä prosesseja toimiakseen toivotulla tavalla. Kompensaatio on vastuullisen liiketoiminnan trendisana, jonka moni yritys haluaa ottaa omakseen, mutta joka voi pahimmillaan olla tyhjä lupaus ilman todellisia hyötyjä. Maailmalta löytyy esimerkkejä myös kansallisista kompensaatiohankkeista, jotka ovat epäonnistuneet pääosin hyvitysten ja biodiversiteetin arvioinnin ja seurannan puutteellisuudesta johtuen. Esimerkiksi Saksassa ekologit ovat havainneet hyvityskertoimissa suuria puutteita, kun luonnontila oli monessa hankkeessa huonontunut kompensaatiosta huolimatta.
Mistä ekologisessa kompensaatiossa on oikeastaan kyse, ja kuinka se toteutetaan siten, että kokonaisvaikutukset ovat nettopositiivisia eli luonnon tilaa parantavia? Miten prosessissa vältetään sudenkuopat, joihin moni kokeilu on langennut?
Käsitteet tutuiksi – mihin ekologisella kompensaatiolla pyritään?
Laajojen kaivos- ja rakennusprojektien kohdalla on heti suunnittelun alussa pyrittävä siihen, että hankkeesta aiheutuu mahdollisimman vähän haittoja ekosysteemille. Esimerkiksi kaivoshankkeissa täydellinen haittojen välttäminen on kuitenkin hankalaa, koska kaivos vaikuttaa väistämättä malmion läheisyydessä. Hyvän suunnittelun avulla maanpäällisiä haittoja on kuitenkin mahdollista vähentää – ja toteuttaa hanke jopa siten, että kokonaisvaikutus on luonnon kannalta positiivinen.
Ekologinen kompensaatio on osa niin kutsuttua lievennyshierarkiaa, jonka mukaan haittoja pyritään ensisijaisesti välttämään. Mikäli välttäminen ei hankkeen luonteesta johtuen onnistu, pyritään haitat minimoimaan paikallisesti. Seuraavana lievennyshierarkiassa haittoja vähennetään ennallistamalla, eli palauttamalla ympäristöä mahdollisimman lähelle luonnontilaa. Mikäli tämä ei ole hankealueella mahdollista, haitat hyvitetään ennallistamalla, suojelemalla tai hoitamalla luontoa toisaalla – eli ekologisen kompensaation keinoin.
Kompensaatiotoimilla tavoitellaan yleensä vähintään luonnon kokonaisheikentymättömyyttä, eli kaikki hankkeesta aiheutunut ekologinen haitta tulee hyvittää täysmääräisesti. Kokonaisheikentymättömyyttä ei saavuteta, mikäli hyvitetään esimerkiksi pelkästään uhanalaiset luontotyypit – myös tavanomaiset luontotyypit on siis hyvitettävä.
Vielä astetta parempi tavoite on nettopositiivinen vaikutus, eli hyvityksen pinta-ala suunnitellaan suuremmaksi tai laatu paremmaksi kuin kokonaisheikentymättömyyden saavuttaminen vaatisi. Luonnonsuojelullisesti laadukkaammalla hyvitysalueella saattaa esiintyä esimerkiksi enemmän uhanalaisia eliölajeja. Tällöin vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio tuottaa luonnon kannalta ensin kokonaisheikentymättömän ja sitten nettopositiivisen tuloksen, eli ekologiset haitat ylikompensoidaan. Lisäksi pyritään mahdollisuuksien mukaan myös epäsuorien ja väliaikaisten haittojen hyvitykseen. Nettopositiivisen tuloksen saavuttamiseksi kompensaatio voidaan tehdä lievennyshierarkiasta poiketen ennen kuin paikalliset haitat korjataan, jolloin paikallisten haittojen korjaamisen hyöty lasketaan hyväksi vasta nettopositiivista vaikutusta arvioitaessa.
Kuka määrittelee luonnon arvon?
Ekologinen kompensaatio sisältää useita tärkeitä päätöksiä ja valintoja, joissa tulee ottaa huomioon hankkeen erityispiirteet, ja joiden tulee pohjautua tieteelliseen tutkimustietoon. Ensin on tärkeää löytää haittojen ja hyvitysten tasapaino, joka mitataan hyvityskertoimella. Se kertoo kuinka suurella pinta-alalla hyvitystoimenpiteitä pitää toteuttaa, jotta hankkeen luonnolle aiheuttamat nettohaitat tulevat hyvitetyksi täysmääräisesti. Kertoimen suuruuteen vaikuttaa monet asiat, joita on tarkasteltava tapaus- ja ekosysteemikohtaisesti. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ekologisella kompensaatiolla tulisi pyrkiä mahdollisimman samanlaisen elinympäristön suojeluun tai ennallistamiseen. Jokainen eliöyhteisö on paikallisesti ja ajallisesti ainutlaatuinen, joten jousto on kuitenkin jossain määrin väistämätöntä.
Arviointiprosessissa ei voi välttyä haastavilta päätöksiltä, jotka ovat myös tiettyyn pisteeseen asti subjektiivisia: kuinka kaukana haitta-alueesta haitat voidaan hyvittää, kuinka pitkä arvioinnin aikaväli on, ja missä määrin biodiversiteetissa sallitaan erilaisuutta? Näitä kysymyksiä jokainen ekologista kompensaatiota suunnitteleva joutuu pohtimaan. Eri sidosryhmillä voi lisäksi olla erilaiset käsitykset siitä, onko esimerkiksi suoalueen vai luonnontilaisen metsän suojeleminen tärkeämpää. Luonnon ja sille aiheutuvien haittojen arviointi on yksi ekologisen kompensaation tärkeimmistä päätöksistä, ja pohdintaa on käytävä hyvissä ajoin hankkeen tärkeimpien sidosryhmien, muun muassa alueiden asukkaiden kanssa.
”Jokainen eliöyhteisö on paikallisesti ja ajallisesti ainutlaatuinen”
Kriteerit, joista ei tule tinkiä
Hyvitysvalintoihin liittyy yleisiä sudenkuoppia, jotka on ylitettävä kokonaisheikentymättömyyden saavuttamiseksi. Yksi huomioonotettava kriteeri on lisäisyys. Lisäisyyden mukaan haittojen hyvittämiseksi tehtävien toimenpiteiden tulee tuottaa hyötyä, jota ei saavutettaisi ilman kyseisiä toimenpiteitä. Esimerkiksi jo valmiiksi suojeltua aluetta ei voi käyttää osana ekologista kompensaatiota – ainoastaan ennallistamisen tai uuden suojelun tuottama hyöty, jota ilman kyseisiä toimenpiteitä ei olisi saavutettu, on rehellistä laskea osaksi kompensaatiota.
Kompensaatiosta saatavaa hyötyä on tarkasteltavana myös osana laajempaa kokonaisuutta. Mikäli esimerkiksi yhtä metsikköä halutaan suojella tai ennallistaa, metsien hakkuupaine kasvaa usein muualla, mikä johtaa luonnon tilan heikkenemiseen toisaalla. Suomessa haittojen vuotaminen on etenkin metsien kohdalla tekijä, joka heikentää metsiensuojelun tehokkuutta hyvitystoimenpiteenä. Kompensaatioalueiksi tulisikin valita ensisijaisesti varttuneita metsiä, joiden ekologinen laatu on korkea ja joiden suojelulla on saavutettavissa todellista hyötyä.
Ilman näiden ja muutamien muiden kriteereiden huomioimista ei voida puhua rehellisestä ja läpinäkyvästä ekologisesta kompensaatiosta. Kompensaation epäonnistuminen johtuukin usein huolimattomasta arvioinnista, mitä tulee kompensaation todellisen hyödyn realisoitumiseen ja pysyvyyteen.
Lainsäädännön kehittämiselle on Suomessa suuri tarve
Ekologisesta kompensaatiosta luonnon monimuotoisuuden säilyttämiskeinona on tutkimusnäyttöä puolesta ja vastaan. Menetelmä jakaa mielipiteitä, koska epäonnistumisen riski on tutkimusten mukaan ilmeinen. Tosiasia kuitenkin on, että ennallistamalla voidaan parantaa luonnon tilaa ja sen vuoksi kompensaatio kyllä toimii, kunhan toteutuksessa noudatetaan kaikkia asiaan kuuluvia periaatteita. Ekologista kompensaatiota yksinkertaisesti tarvitaan, jotta elinympäristöjen kokonaisheikentymättömyyden vaatimus toteutuu myös Suomen tasolla.
Vaikka ennakkotapauksia ja tutkimusta on Suomessa vielä suhteellisen vähän, löytyy vertailukohtia niin hankkeista kuin lainsäädännöstäkin maailmalta. Virheet juontuvat monesti siitä, että lainsäädäntö on luotu ilman riittävää ohjeistusta toimintamalleista ja periaatteista. Olemmekin Suomessa lähteneet etenemään järkevämmin – tutkimusperustaisesti ja tieteellisesti julkaistuja periaatteita noudattaen. Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijat ovat yhdessä muiden ympäristöministeriön ohjausryhmän jäsenten kanssa tehneet selvitystyötä, jonka tuloksena saamme mitä todennäköisimmin kirjauksen ekologisesta kompensaatiosta myös luonnonsuojelulakiin.
”Ekologisen kompensaation prosessit on toteutettava rehellisesti ja läpinäkyvästi, jotta toimintaa voidaan kutsua aidosti vastuulliseksi”
Oppimamme ansiosta voimme kehittää kompensaatiomenetelmiä siten, että ne toteuttavat parhaiten päämääränsä – luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja luonnon tilan parantamista. Onnistuaksemme tässä, ekologisen kompensaation prosessit on toteutettava rehellisesti ja läpinäkyvästi, jotta toimintaa voidaan kutsua aidosti vastuulliseksi.
Uskommekin Sakatissa, että pystymme näyttäytymään lähitulevaisuudessa aidosti vastuullisena esimerkkinä ekologisesta kompensaatiosta.
Kirjoittaja on AA Sakatti Mining Oy:n kestävän kehityksen johtaja.
Lähteet:
https://finland.angloamerican.com/~/media/Files/A/Anglo-American-Group-v5/Finland/environment/sakatin-ymparistovaikutusten-arviointi/liite-18-ekologinen-kompensaatio.pdf
https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/21_09_22_Tyopapereita_2_Vaha_Piikkio.pdf
https://ym.fi/ekologinen-kompensaatio